Töttöröö! Just heräsin päikkäreiltä. Väsyttää. Oivoi. Vähän erilainen alkutunnelma tällä postauksella verrattuna yleiseen feel good-vibaan tällä sivulla. Olen aina ollut yökukkuja. Muistan kuinka pienenä sanottiin äiskän kanssa hyvät yöt, menin omaan huoneeseen ja laitoin oven kiinni mennäkseni nukkumaan – tavallaan. Siellä mä parhaani mukaan hiljaa jotain hääräten valvoin. Useimmiten järkkäsin lelukaappia tai siivosin (mut tuntevat eivät ylläty…!), mutta myös piirtelin tai luin. En tehnyt tätä salaista yöhillumista muistaakseni joka yö, mutta jonkun verran kuitenkin. Ja sama meno jatkuu – siis myöhään valvominen. Mä joudun tekemään ihan oikeasti topakoita, tietoisia päätöksiä saadakseni itseni nukkumaan järkevään aikaan. Lisäksi läppäri on oltava sammutettuna, etten keksi jotain supertärkeetä, joka on siis aivan pakko tarkistaa tai hoitaa just nyt heti tänä iltana. Se ei meinaan jää yhteen hommaan, vaan jotenkin sitä päätyy Hennesin nettikauppaan, siitä sitten lukemaan blogeja, sitten DailyMailin kautta tsekkaamaan Stockan uutuudet ja ai niin, sit ole vielä se yksi kiva blogi… Sellanen se on se parin minuutin homma tietokoneella! Jotenkin koen jääväni jostain paitsi mennessäni ajoissa nukkumaan. Ja tällainen kellon aika on mielestäni nyt pyöreesti sanottuna klo 22 illalla. Tämä tuntemuksenihan on siis oikeasti ihan nurinkurinen: myöhään nukkumaan menneenä joudun joko heräämään aikaisin väsyneenä tai nukkumaan pidempään. Kumpikaan ei ole kivaa. Tässä vähän faktoja riittävän unensaannin tärkeydestä. Lähteenä Kaisa Jaakkolan todella mielenkiintoinen ja hyvä ”Hormonidieetti”-kirja. Luin taas tuon kirjan uniosion saadakseni lisää voimaa itselleni tähän haasteeseen :D Yritän takoa näitä tässä samalla omaan päähäni… Huono ja liian vähäinen unen määrä:
Ja listahan jatkuu... Jokainen liian vähän joskus nukkunut tietää kyllä ne fiilikset ja kehon tuntemukset. Kaisa kirjoittaa niin osuvasti, että jos unen määrä ja laatu ovat huonoja, on turha odottaa mahtavia tuloksia esim. treeniohjelmalta tai ruokavaliolta. Unen priorisointi on tärkeää, vaikka voikin kuulostaa tylsältä. Nyt varsinkin tosi työntäyteisen neljän viikon ajanjakson aikana olen huomannut, kuinka keho ja aivotoiminta reagoi väsymykseen. Välillä käy niin, etten yhtäkkiä muista mitä olin tekemässä. Siis todella hämmentävä kokemus. Toinen ongelma on lauseiden muodostaminen ja sanojen muistaminen, ajoittain on tullut vähän dementikko-fiilis. Vähintään yhtä hämmentävää. Kuten eräs lääkäri mulle kerran totesi, onneni on hyvät unenlahjat. Kun menen nukkumaan, sammahdan viidessä minuutissa ja nukun lähes poikkeuksetta todella hyvin. Jos herään yöllä johonkin, nukahdan heti uudelleen. Sitten kun vielä nukkuisin tarpeeksi paljon, niin kyllä olis varmasti virtaa tässä tytössä! Mutta siinäpä mulle haaste! Huomisesta maanantaista alkaen starttaa UNIHAASTE. Se tarkoittaa sitä, että olen sängyssä valmiina nukkumaan viimeistään klo 22.15 joka ilta. Päädyin tähän kellon aikaan siksi, että se on vielä suht’ ajoissa ja sen pitäisi olla saavutettavissa. Lisäksi se takaa mulle joka yö noin 8 tunnin yöunet kellon soidessa klo 06.15. Katsotaan onko olo parempi ensi sunnuntaina tähän aikaan. Sama työtahti tulee ainakin jatkumaan sinne asti, joten tällä haasteella voin yrittää parhaani mukaan kumota sen aiheuttamaa oloa kehossa. Mutta hei on tällä viikolla ollut pirteempääkin menoa! Treenipäivä-hommat on superkivoja ja tässä pari kuvaa tältä viikolta : ) Ensi lauantaina se sitten koittaa: aika testata oma kunto ja verrata tuloksia viime toukokuun tuloksiin, jännää!! Voit käydä ilmoittatumassa osoitteessa treenipaiva.fi ! Ja nyt sunnuntain kiva lopetus: kauan odottamani juttu (joka estää haasteen aloittamisen tänään, ehheh…) Lähdetään Matin kanssa leffaan katsomaan Mission Impossible – Rogue Nation. Leffassa käynti on mulle todella rentouttavaa. Siellä en ole tavoitettavissa, puhelin on hiljennettynä laukussa ja saa olla pari tuntia ihan muissa maailmoissa. Jepaa!
0 Comments
Leave a Reply. |
thefeelgooddiary(a)gmail.com
Categories
All
Archives
June 2017
|