SANO SE ÄÄNEEN

​Oletko huomannut, kuinka antaessasi positiivista palautetta vastaanottajan kasvot lähes poikkeuksetta kääntyvät hymyyn? Joskus vastauksena voi tulla myös hölmistynyt ilme, mutta uskon, että sen takana on kuitenkin positiivisesti yllättynyt tyyppi.

​Meillä oli TFW:llä viime viikolla PR-viikko eli tarkoituksena nostaa omia parhaita ykkösiä. Mulla oli kropassa kuitenkin mave-päivänä fiilis, että nyt ei tehdä ykkösiä vaan vaihtoehdoksi annettua lyhyempää 5x5-sarjaa. Huhtikuun aikana treenit oli mulla jäänyt vähemmälle eikä olleet tähdänneet tuohon ykkösmaksimiviikkoon mm. lomailun takia, joten oli järkevämpää jättää hurjastelut seuraavaan kertaan : )
 
Siinä sarjoja tehdessä oli fiilis, että homma kulkee hyvin. Painoakin oli tangossa 60kg eli mulle suht’ isosti. Treeniparini tsemppasi kokoajan ja antoi ohjeita tarpeen vaatiessa, samoin coach kiersi tsekkaamassa kaikkien liikkeitä ja kannustamassa. Nämä tsempit on omiaan puskemaan treeniä eteenpäin ja TFW:llä ilmapiiri onkin, että toista kannustetaan aina tekemään treenistään ja itsestään parempi.

​Muutaman sarjan jälkeen tuli ihan mahtava tsemppiboostaus, kun sain vielä lisäpalautetta coacheilta, jotka olivat itsekin tunnilla mukana treenaamassa. Maastavetoni oli kuulemma mallisuoritus ja timanttista touhua! Voitte vaan kuvitella, miten hyvä fiilis siitä seuraa, kun joku tulee sieltä salin toisesta päästä mun luokse kertomaan, että vitsi sä vedät hyvin! <3 Itselläni oli kasvoilla varmaan sellainen hämmennyksen sekainen hymy :D Tuntui, että jännitys maastavetoa kohtaan hävisi viimeistään siinä hetkessä eikä mun tarvinnut enää samalla tavalla jännittää selkäni puolesta, koska tekniikkani oli hallussa. Mulla on siis aina ollut vähän sellaista ”rautakammoa” maastavetoa kohtaan alaselän vinon nikaman vuoksi. Olen kuitenkin saanut TFW:llä niin hyvät opit siihenkin hommaan, että kehitystä on tullut hurjasti niin fyysiseen kuin henkiseen tekemiseen.

Halusin vaan kirjoittaa fiilikseni tästä positiivisen palautteen ja kannustuksen voimasta, koska tunsin sen vaikutuksen taas niin vahvasti itse. Kehuja saisi sadella ympäriinsä joka päivä enemmän, vähän sillai ”ameriikan malliin”, you know? Ollaan ylpeitä toisistamme, itsestämme ja siitä mitä teemme. Uskalletaan pitää siitä myös ääntä ja antaa kaikille tilaa loistaa. Tsempataan toisiamme ja sitä kautta myös itseämme. Mitä enemmän annat toisille, sitä enemmän saat itse. Milloin sulla on tullut huono fiilis siitä, kun olet aidosti kehunut toista? Never! Siitä tulee joka kerta kiva mieli myös itselle ja bonuksena jakamasi positiivinen energia palautuu takaisin jossain muodossa kehusi vastaanottajalta. Kiitoksena, hymynä, kehuna, hyvä fiiliksenä...
​

Olipas kiva palata blogiin höpöttelemään! Opparin viimeistelyllä on ollut jotenkin lamaannuttava vaikutus mun luovaan puoleen, on tuntunut vaikealta saada ajatuksia kirjoitettua ja kaikki on vaan pyörinyt työn ympärillä. Äsken kuitenkin palautin sen plagioinnin tarkistusta varten ja kyllä tuntui kivalta :D Ensi viikolla on vielä esitykset ja opponoinnit ja sitten se olis vähän niinku siinä, jeeeeeee!!

​Ihanaa aurinkoista viikonloppua! Muistakaa kannustuksen ja kivojen kommenttien voima <3

​Instagram | Bloglovin