HATSOLON TARINA - KIRJA, JOKA KANNATTAA LUKEA

Täytyy myöntää, että Johannes ”Hatsolo” Hattusen Elämä breikkarin silmin- kirja on ensimmäinen lukemani kirja varmaan vuoteen. Vähän meinaa nolottaa sanoa se. En vaan ole koskaan ollut kova lukemaan kirjoja ja usein ne ovat jääneet muutaman kappaleen jälkeen yöpöydälle venailemaan seuraavaa iltaa päätyen lopulta takaisin kirjastoon tietämättäni loppuratkaisua. Tämä kirja olikin sitten erilainen tapaus. Aloitin kirjan yhtenä iltana ja luin ekat viisikymmentä sivua. Väsymys pakotti lopettamaan ja seuraavan kerran tartuttuani kirjaan, luin sen loppuun reilussa kahdessa tunnissa ennen iltavuoroni alkua. Jonkinlainen oma lukuennätykseni, sanoisin!

​Olen treenannut TFW Helsingillä reilun vuoden ja Johanneksen tarttuva energia ja positiivisuus ovat tulleet tutuksi! :) Samat fiilikset välittyvät tästä kirjasta, joka kertoo aran jyväskyläläisen pojan tarinan tämän matkasta yhdeksi maailman breakdance-huipuista. Tuon ensimmäisen lukukerran aikana kyyneleet valuivat useaan otteeseen, niin tuttuja olivat ne tarinan alussa kuvatut ujon ja epävarman lapsen fiilikset. Breikkaaminen muutti tuon nuoren pojan elämän ja tanssi kulkeekin vahvasti mukana koko tarinan ajan. Tanssirinkien ja kisareissujen maailmaan sisälle pääseminen on jännää ja mukaansa tempaavaa.

​Tarina kertoo selkeästi sen, kuinka tärkeää on kuunnella omaa sisäistä ääntään, uskoa unelmiinsa, käyttää aikaa ja tehdä sinnikkäästi töitä niiden unelmien ja tavoitteiden eteen epäonnistumisista huolimatta, olla rohkea, uskaltaa sulkea ovia ja antaa uusien ovien avautua, kannustaa toisia ehdoitta ja saada samaa tukea takaisin. Kirja on jotenkin ihan älyttömän inspiroiva ja sai aikaan lukuisia ahaa-elämyksiä! Johanneksen positiivinen tapa katsoa elämää on ihailtavaa ja samaa asennetta ja ILOa (Innostu, Luo, Onnistu) kannattaa jokaisen tietoisesti soveltaa jokapäiväiseen elämäänsä. Hatsolon sanoin: iloinen ja positiivinen asenne ei ole sattumaa eikä sitä voi ostaa purkissa - se on susta itsestäsi kiinni.

​Jonkin aikaa luettuani kaivoin lipaston laatikosta kynän ja paperia, sillä tajusin niille olevan käyttöä. Tasaisin väliajoin laskin kirjan alas ja kirjoitin paperille lainauksia tekstistä. Lappuset täyttyivät niin syvällisemmistä elämänviisauksista kuin kevyemmistä heitoista, jotka vaan osuivat ja upposivat. Suosittelen ehdottomasti lukemaan tämän tarinan, se kannattaa. Innostus kaikkea – ja etenkin niitä omia unelmia ja tavoitteita, kohtaan nousee ihan uudelle tasolle!

​Instagram | Bloglovin