Ennen ja jälkeen

Odotan innolla, että pääsen pian treenaamaan kunnolla. Tätä kirjoitellessani on reilut neljä viikkoa edellisestä salitreenistäni ja jonkun verran on lepoa vielä edessä ennen kuin uskallan lähteä salille riekkumaan. Ärsyttäviä nämä sairastelut, mutta nyt onneksi on angiina ja muut pöpöt jo hellittänyt lääkkeiden ja levon avulla. Pieni varoaika vielä perään niin pysytäänkin terveinä.

Vaikka nyt olenkin ihan intopiukeena täällä suunnittelemassa seuraavaa treeniä, niin tiedän että silloin tällöin voi iskeä motivaatiopula. Varsinkin silloin kun on tyytyväinen itseensä. ”Kehitys loppuu tyytyväisyyteen” on joku fiksu joskus sanonut. Siksipä ajattelin kirjoittaa omasta muutoksestani. Muistuttaakseni itseäni siitä mitä olen jo saanut aikaan, siitä että muutos on mahdollista jos sitä haluaa ja siihen uskoo. Olen myös iloinen jos yksikin tämän lukeva ihminen motivoituu tekemään jotain oman haaveensa eteen ja saa uskoa itseensä ja tekemiseensä. Itseäni on oman projektini alusta asti motivoinut eteenpäin toiset ihmiset ihan älyttömästi.

Eli asiaan: Painoin pahimmillaan 84kg, olen 170cm pitkä eli painoindeksi oli sellaset 29,1. Lukema oli juuri ja juuri ”ylipaino”-alueella, seuraavana olisi tullut ”lihavuus”. Aika järkyttävää kun sitä oikein miettii, enhän ollut kuin vasta reilut parikymppinen. Ei sillä että tuollaiset lukemat olisi sopivia missään iässä. En urheillut, baareissa juo(s)tiin jopa kolmena iltana viikossa, siihen päälle roskaruoat ja ainainen sohvalla makoilu. Joo, hauskaa touhua siinä hetkessä. Mitäs tästä elämäntyylistä sitten seurasi? Lihomista, itseinhoa, saamattomuutta, masennusta jne. Perusfiiliksiä ihmisellä, joka on jatkuvasti tyytymätön itseensä, ja syystä. Enhän tehnyt oikeastaan mitään kehittävää ja itseäni eteenpäin vievää.

Olin seurustellut poikaystäväni Matin kanssa tässä vaiheessa jo kaksi vuotta ja hänenkin takiaan jo harmitti ihan kauheasti. Enhän voinut mitenkään olla kivaa seuraa, en ainakaan kovin usein, koska itseäni veetutti jatkuvasti. Matti on itse treenannut teinistä asti ja tsemppasi minua kovasti ja lähti kanssani ensin kävelylenkeille ja sitten hölkkäämään. Hän onkin jälkeenpäin myöntänyt olleensa järkyttynyt siitä, miten huonossa kunnossa olin. Jalkateräni puutuivat melkein liikuntakyvyttömiksi jo alle sadan metrin hölkkämatkalla. Voin myöntää, että itkuhan siinä tuli kun sitten hölkkäsin ensimmäisen kerran Mustikkamaan ympäri! Se oli yksi erävoitto ja tärkeä sellainen. Olin näyttänyt itselleni pystyväni siihen mihin ryhdyn.

Liityin myös ensi kertaa kuntosalin jäseneksi vuonna 2009. Aloin käymään ryhmäliikuntatunneilla Herttoniemen LadyLinella. Tarkkailin syömisiäni, kävin jumpissa ja lenkkeiltiin Matin kanssa. Näin pudotin painoa kymmenisen kiloa. Itsetunto nousi paljon ja vitsi että oli kivaa kesällä, kun en miettinyt koko ajan makkaroitani, vaikka niitä vielä olikin. Fiilis oli silti hyvä ja olin tyytyväinen. Juoksin myös HelsinkiCityRunin toukokuussa 2011, voin sanoa että vikat 10km vedettiin pelkällä sisulla. No, pysyinkin siinä 73kg hujakoilla vajaat pari vuotta, koska sen aikaa olin pääosin tyytyväinen kroppaani ja olotilaani. Jatkoin siis liikuntaa ja siirryin myös sinne pelottavan kuntosalin puolellekin reippailemaan. Matti siirtyi omalta saliltaan käymään kanssani Kontulan Kuntokellarissa. Tarvitsin henkistä tukea jotta todella rohkenin käydä puntilla : D Sehän on se millä vartaloa muokataan siellä rasvakerroksen alla. Siinä lähti vielä vajaat 5kg painosta ja sain jo hieman lihasmassaa hommattua.

Sitten tuli taas hetki, kun halusin vielä pudottaa painoa, koska en ollut vielä semmoisessa tikissä josta haaveilin. Olin päässyt jo tosi pitkälle mutta en vain silti saanut kunnon motivaatiota siihen hommaan, kunnes yksi ilta tammikuussa 2012  telkkarissa pyöri FitFarmin SuperDieetti-nettivalmennuksen mainos. Olin myös kuullut erään tuttuni saaneen tuloksia sen avulla. Sen alkuun oli vajaa kaksi viikkoa aikaa ja pohdin, että tuohon pitäisi varmaan lähteä mukaan, jospa alkaisi taas vähän tapahtumaan jotain. Ja minä lähdin mukaan, menin saman tien tietokoneelle kirjautumaan ohjelmaan ja maksamaan 99€ liittymismaksun. Ja oli kyllä todella hyvä sijoitus, voin sanoa! Karistin tuon kuuden viikon aikana reilut 5kg.  Ryhmän tsemppi oli korvaamaton ja ammattilaisten lupaamat tulokset motivoivat jaksamaan. Ryhmämme on edelleen koossa Facebookissa ja jutustelu treenistä ja vähän treenin vierestä käy aktiivisena : ) Jälkeenpäin mietittynä olen tajunnut mikä tuossa painonpudotus-tavassa oikeastaan tehosi. Tietoa ja kiinnostusta asiasta kun kuitenkin oli ennestäänkin jo aika paljon, mutta mitään pysyvää muutosta en ollut tuolloin aiemmin saanut itsessäni silti aikaan. Se oli se, että luotin valmentajien sanaan siitä että ruokavalio ja treeniohjelma toimivat, vaikka mitään huomattavaa muutosta ei tapahtunutkaan parin ekan viikon aikana. Sehän on normaalia laihduttaessa, koska keho on kuin termostaatti, joka yrittää aluksi kaikin keinoin pitää painon vanhoissa tutuissa lukemissa. Toisin sanoen USKOIN siihen, että se mitä teen, tuottaa tuloksia. Kun uskoin siihen, en jättänyt hommaa kesken muutaman viikon jälkeen vaan jatkoin ja sain niitä tuloksia. Kokemuksesta voisin sanoa, että uskon puute, ei niinkään tahdon puute, on monen laihduttajan epäonnistumisen takana.

Kesän 2012 alussa painoin siis noin 65-66kg ja se oli kyllä niiiiiiin siistiä, että terve! Tuota kesää olin odottanut vuosikausia. Kesää, jolloin menen rannalle bikineissä nolostumatta, kuljen kesämekossa miettimättä paksuja jalkojani ja mitä kaikkea sitä nyt miettikään silloin. No kovin kivoja ne fiilikset eivät olleet. Tässä vaiheessa kehon lisäksi myös ajatusmaailma ja ihanteet olivat muuttuneet todella paljon. Esimerkiksi baareissa ei huvittanut käydä kuin harvakseltaan, koska se krapula vei aina mahdollisuuden treenata. Toki kävin ja käyn edelleen silloin tällöin myös vesilinjalla juhlimassa, sekin on ihan kivaa ;) Tosin valvominenkin aiheuttaa aika krapulaisen olon… Jatkuva epäterveellisten ”ruokien” syöminenkin oli historiaa, koska niitä ei tehnyt mieli syödä. Syksyllä osallistuin vielä toiseen nettivalmennukseen, 10-viikkoiseen FitFarmin Bikini Challengeen yhdessä kaverini kanssa. Siinä oli aika samantyylinen ruokavalio mutta kovemmat treenit, jolla lähti vielä muutama kilo. Taas kerran sain paljon lisää tietoa ravitsemuksesta ja treenaamisesta ja porukalla treenaaminen Tampereella ja valmentajien tapaaminen olivat hienoja kokemuksia.

Tiedän, että näissä netti- ja etävalmennuksissa on myös huonot puolensa. Ne eivät ole koskaan erityisen henkilökohtaisia, vaikka kuinka paljon saisi apua kysymyksiin netin kautta jne. Osalle ne sopii ja joillekin ei ollenkaan. Minulle ne sattuivat sopimaan hyvin: opin hallitsemaan annoskoot, sain lisätietoa lisäravinteista ja treenaamisesta ym. Tärkeimpänä sain tukea ja ohjausta, motivaatiota ja uskoa itseeni. Meitä oli siinä porukassa niin monta onnistujaa! Osasin myös jäädä omilleni molempien valmennusten jälkeen, eikä pudottamani paino tullut takaisin. 

Painoa voi pudottaa ilman vastaavia valmennuksia, kuten minäkin tein aluksi. Itseni kohdalla ne kuitenkin toimivat valtavan hyvinä motivaattoreina silloin kun oli tarve. Olin tavallaan tilitysvelvollinen jollekin, vaikken oikeasti ollutkaan. Mutta sehän on yksi yleisimmistä syistä oman PT:n palkkaamiseen. Valmennuksista jäi käteen itsekuria, joka on tärkeää elämäntapamuutosta läpi käydessä.

Nyt on vajaa 1,5 vuotta tuosta edellisen nettivalmennuksen loppumisesta. En ole kokenut tarvetta enää osallistua vastaavaan. Oman PT:n hankkiminen olisi kyllä tosi kivaa, sitä pitää miettiä ihan tosissaan. Kuitenkin lukemalla, kysymällä, seuraamalla ja tekemällä oppii ja kehittyy tässäkin asiassa. Omaa kehoaan myös oppii tuntemaan enemmän ja enemmän sitä mukaan kun sitä ”käyttää”. Nykyään urheiluharrastuksiini kuuluu pääasiassa kuntosali. Lisäksi olen nyt käynyt joogassa, johon olen ihan rakastunut! Jooga on nyt mun kehonhuoltoa, kun se on aina jäänyt todella vähälle huomiolle.

Vaa’alla tulee käytyä todella harvoin, koska kun ei ole varsinaisesti läskiä pudotettavana, on sitä vaa’an lukemaa mielestäni turha kytätä. Peili, vaatteet ja tarpeen vaatiessa mittanauha kertovat todellisuuden. Nyt sitten kävin kuitenkin mielenkiinnon vuoksi ekaa kertaa varmaan neljään kuukauteen vaa’alla ja se näytti tasan 63kg. Eli sellaset 21kg on lähtenyt painosta, jee! Tästä kun pääsee salille, tuo paino tietty nousee lihasten kerätessä nestettä, mutta se ei haittaa! : ) Syöminen on osittain samanlaista kuin painoa pudottaessa, kalorit on tietysti isommat. Pyrin syömään 5-6 kertaa päivässä, joka aterialla hiilareita, rasvaa ja proteiinia. Juon paljon vettä ja olen ihan vihreä tee-sieni, alkoholia juon harvoin. Yritän syödä mahdollisimman puhdasta ruokaa, toisin sanoen teen kaiken itse. Juon Pepsi Maxia silloin tällöin, palautusjuomani on makeutettu Stevialla ja joskus syön protskupatukoita, siinäpä ne perusruokavalioni epäpuhtaudet. Herkuttelen yleensä kerran viikossa, useammin ei tee mielikään. Monesti herkuttelen itsetehdyillä ”terveysherkuilla” kuten taateleilla, maapähkinävoi+banaani-yhdistelmällä (voisin elää sillä) jne. En nyt äkkiä muista milloin olisin ostanut litran jäätelöpaketin, joka on aina ollut lemppariherkkujani. Niin ne tottumukset ja makunystyrät vaan muokkaantuu : D Mutta en missään nimessä kiellä itseltäni mitään ”vanhoja tuttavuuksia”, ne eivät vain ole enää jokapäiväistä eikä niin kaivattua seuraa.

Tästä tulikin aika pitkä teksti, kiitos että jaksoit lukea : )

-Janina


                                                  FOLLOW ME ON  | Instagram | Bloglovin | Blogilista |