BOULDERING & SUSHI

​Eilen tuli sitten kokeiltua sitä uutta lajia, josta mainitsin torstaina! Oli aika Spiderman-meininkiä, käytiin meinaan Matin kanssa ekaa kertaa boulderoimassa :D Se oli mun yllärilahja Matille, jolla on itseasiassa tänään virallisesti synttärit.

​Joskus olen testannut sellaista otteilla täytettyä ympäripyörivää ”liukuhihna”seinää Liikuntamyllyssä, mutta siinä on meikäläisen aiemmat boulderointikokemukset. Googlettelin lajin harjoittelupaikkoja Helsingissä ja päädyin Herttoniemessä sijaitsevaan Boulderkeskuksen pisteeseen, joka tunnetaan myös nimellä BK Isatis. Se on kätevällä paikalla, nettisivut oli informatiiviset ja hintakin ok.

Kattelin sitten heidän sivuilta vähän lisätietoa esimerkiksi siitä, kuinka kova kiipeilijä pitää olla, että voi lähteä boulderoimaan. Kokemusta ei tarvita ollenkaan – huh helpotus! Boulderoinnissa kun ei käytetä valjaita ja köysiä, niin siinä ei tarvita myöskään varmistamiseen vaadittavaa koulutusta/korttia. Kengätkin saa paikanpäältä, eli muuta ei periaatteessa tarvita kuin sopivat vaatteet ja rohkea mieli. BK Isatiksessa oli tosi kiva tyttö kassalla, joka tuli kiipeilyseinälle asti neuvomaan ratojen ja tekniikoiden kanssa. Se oli mukava juttu, koska siinä olisi muuten saattanut mennä vähän palloiluksi se aloittaminen.
​
Kertamaksu on 12€ (arkisin ennen klo 15 vain 8€) ja kivana yllärinä kassalla kerrottiin, että ekalla kerralla 3€:n kenkävuokra kuuluu myös tähän : ) Seiniin on kätevästi merkattu radat eritasoisille kiipeilijöille numeroin ja värein nelosen ollessa iisein rata. Vaikeimman numero ei jäänyt mieleen, koska mä en lähtenyt sille linjalle :D Ei siinä sitten muuta kuin vähän lämmittelyä, magnesiumia käsiin ja seinälle.

Tiesin kiipeilyn olevan raskasta, mutta ne nelosenkin radat tuntui jotenkin yllättävän haastavilta. Vaikeinta mulla tuntui olevan se, että otteet (eli ne eriväriset ja –muotoiset nappulat pitkin seiniä) oli jotenkin hirrrrrveen kaukana toisistaan. Mulla ei meinannut riittää rohkeutta päästää kädellä irti ja ponnistaa seuraavaan otteeseen kiinni. Saatoin siis vaikuttaa välillä värisokealta, meinaan mun oli pakko käyttää jossain välissä aina toisen värisen radan otteita :D
​
Toinen mun menoa vähän hidastanut juttu oli korkeus! Mullahan tutisee polvet hulluna, jos pitää vaikka nousta pöydälle seisomaan ja katsoa ylöspäin lamppua vaihtaessa. Siellä kun sitten killuu jossain neljän metrin korkeudessa (en sinne ihan täyteen 5 metriin kiivennyt) ilman turvaköysiä, niin ehkä hetkittäin vähän jännitti. Mutta kyllä kannatti kokeilla, astua ulos omalta mukavuusalueelta ja kokea uutta. Matti olikin sitten vähän kovempi Spiderman kun mä, mikä onkin pääjuttu, koska Mattia ajatellen tämän lahjan valitsinkin : )

Jos innostuit boulderoinnista ja meinaat lähteä kokeilemaan, niin mulla on pari vinkkiä:
​

• Kynnet kannattaa olla aika lyhyet, muuten otteista kiinni pitäminen hankaloituu.

• Omat vaihtosukat olisi ollut aika kova juttu. Lainakengistä huomasi, että niitä on todellakin käytetty ja omiin kenkiin vaihtaminen samoilla sukilla oli vähän nihkeetä.

• Ennen seinälle lähtemistä kannattaa lämmitellä kroppaa, ihan niin kuin ennen muitakin treenejä.

​

• Seinät ovat 5m korkeita ja lattia on hauskaa joustavaa materiaalia, siis todella hauskaa! Siellä tuli pompittua ympäriinsä :D Lattialle pudottautumista on hyvä harjoitella ennen korkealle kiipeämistä, jotta saa vähän tuntumaa oikean tipahtamisen varalta.

​

• Varo tippuvia ihmisiä! No ehkä liioittelua, ei siellä jengiä pahemmin putoillut, mutta aina voi käydä jotain. Sanon tämän siksi, että huomasin vaistomaisesti aina siirtyväni suoraan Matin alle kattelemaan sitä kiipeämistä vaikka se kassatyttö varoitti pariin otteeseen tästä asiasta : ) Sitten taas tajusin olevani suoraan tulilinjalla ja peruutin kauemmas.

​

• Rohkeutta mukaan! Jos kovasti pelottaa korkeat paikat ja epäröi omia voimiaan, niin silloin etenkin suosittelen kokeilemaan boulderointia. Itse en oikeastaan etukäteen jännännyt näitä asioita, vaan ne nousi esiin vasta siinä aloittaessani seinälle nousun.

​
Oli tosi siistiä kokeilla uutta juttua ja tehdä jotain, mikä olikin lopulta jopa aika jänskää. En ole muissa boulderpaikoissa käynyt, joten vertailukohdetta ei varsinaisesti ole. Tämän kokemuksen perusteella voin kuitenkin suosittella BK Isatista : )

​Boulderoinnin jälkeen haluttiin ehdottomasti mennä syömään sushibuffettiin! Homma jäi hoitamatta edellisviikolla ja sushihammasta kolotti aika kovaa. Iltasella noita buffia ei ole pahemmin tarjolla, mutta taas kerran Google seivasi :D Bongasin Fuku-ravintolan sivut ja sieltä iltabuffetin! Ei muuta kuin auton nokka kohti kauppakeskus Selloa ja sormet ristiin, että reissu olisi sen arvoinen.

Olihan se, parasta ikinä! Buffetin valikoima oli ihan älytön, tuli maistettua vaikka mitä uusia rullia. Fukussa oli myös jälkkärisusheja, kuten banaani-kiivimakeja. Kokit tuuttasi uutta rullaa buffettiin parin minuutin välein, joten buffa pysyi täytenä kokoajan vaikka ihmiset tyhjensi sitä aika vauhdilla. Iltabuffet maksoi 22,90€ mutta meidän mielestä oli todellakin sen arvoinen. Seuraavaksi haluankin mennä Fredan Fukuun herkuttelemaan : )
​
Onkos teillä boulderointikokemuksia, jäikö vaan kokeiluun vai tuliko siitä ihan harrastus? : )