Helmikuun vika päivä ja maanantai! Aamu starttasi oikein mukavasti omien enkkojen rikkomisen merkeissä. TFW:llä on mahtava "Choose one, Lose one" -haaste vuoden jokaiselle kuukaudelle. Tarkoituksena on siis valita yksi tavoite, jossa onnistua sen kuukauden aikana sekä yksi huono tapa tms., josta päästä eroon.

Mun helmikuun choose one oli ”1 x raaka leuka” ja lose one ”myöhään valvominen”. Sanotaan nyt näin, että leuanveto on hallussa ja olen mä silloin tällöin mennyt ajoissa nukkumaan :D Viimeisen viikon aikana mulla on jotenkin päässyt unohtumaan lähellä häämöttävä leuanvedon deadline ja eilen illalla tajusin, että jumatsuikka, sehän pitää vetäistä huomenna! Illalla sitten vedin leukoja kumpparin avulla ja testailin josko myös se avustamaton veto lähtisi täysin suorilla käsillä roikkuen. Pienen avun jouduin antamaan jaloilla lattiasta, mutta päätin, että maanantaiaamuna lähtee!
​
Tänään aamupalan jälkeen ensin vähän lämmittelyä ja veto. Ja sehän lähti! Ja neljä kertaa! Wopppaaa! Okei, pidin pienet tauot välissä, mutta silti. Oli kyllä todella kiva fiilis lähteä sen jälkeen treeneihin.

Kuukauden vika viikko treeneissä meinaa omien enkkojen tekemistä ja PR-kellon kilkatus tunnilla onkin erittäin toivottavaa : ) Tänään oli vuorossa tuutata oma paras ykkönen penkkipunnerruksessa ja tavoitteena  tietysti parantaa edellistä tulosta. Tässä tuli päivän toinen iloinen onnistuminen, kun punnersin 42,5kg eli 2,5kg enemmän kuin viimeksi.

Olen aina ollut jotenkin arka lisäämään painoja, koska luottoa oman kropan voimaan ei meinaa aina löytyä. Johtunee siitä, että vieläkin hetkittäin se huonokuntoinen pullero huutelee, että ”Et sä kyllä tota taida kuule jaksaa nostaa…” TFW:llä olen aika hyvin päässyt tästä jo eroon ja tulokset alkaa paranemaan. Tänäänkin lämmitellessä 40kg tuntui sen verran raskaalta, että sen jälkeen ajattelin 42,5kg jäävän kyllä telineeseen killumaan. Sitten tsekkasin asenteeni, otin hyvän asennon ja onnistuin treenikaverini kannustaessa. Mitä tästä taas opimme? Asenteella on väliä!
​
Seuraava kuva kertookin mun maaliskuun choose onen. Silta yhdistettynä jalan nostoon, mutta kuukauden kuluttua jalka töröttää suoraan kohti kattoa. Iiiks!

Noniin, nyt on saatu innostukset purettua ulos! Huomenna on edessä yksi välietappi opinnäytetyön tekemisessä: oman suunnitelman esitys ja toisen suunnitelman opponointi. Jos sivumääriä lasketaan, niin noin kolmasosa työstä takana ja jonkun verran vielä edessä. Täytyy sanoa, että etukäteen valittu valmistumispäivä on muuten aika toimiva motivaattori tässä hommassa. Se on taas yksi tavoite, joka määrittää sitä omaa tekemistä. Kirjoittaminen siis jatkuu tästä, mutta aihe vaihtuu : )
​
Ohan tää nyt aika maailmanluokan maanantai, toivottavasti myös sulla! Aurinkokin paistaa ja sillai : )) 

Instagram | Bloglovin | Blogit.fi

Katselin Facebook-profiilini vanhoja kuvakansioita ja törmäsin albumiin, johon olen keräillyt kaikenlaisia leipomuksiani. Olen aina tykännyt kokkailla makeita juttuja, ne vaan on olleet jotenkin mielenkiintoisempia kuin suolaiset ruoat. Yksi iso ero tuon kuva-albumin ja tämän blogin sisällössä kuitenkin on: makeiden herkkureseptien sisältö on muuttunut vehnäjauho-valkoinen sokeri-linjasta puhtaiden ja terveellisien raaka-aineiden käyttöön. Positiivista muutosta hyvien makujen pysyessä mukana : )
​
Nyt on taas tullut ”leivottua” ja jos jollain on tänään vaikkapa illanistujaiset tiedossa, niin tässä on simppeli resepti näyttäviin, ihanan makuisiin ja vielä kaiken lisäksi terveellisiin tarjoiltaviin.

Nämä kupposet on täynnä hyviä rasvoja ja antioksidantteja, joten viinilasit kannattaa vaihtaa näihin edes osittain tänä lauantaina! :D Olen niiiiiin tykästynyt tähän makuyhdistelmään: pehmeän pähkinäinen kuppi ja sitruunan raikastama täyte kivoilla poksahtelevilla pensasmustikoilla. Ja vaikka nämä näyttää aika fiineiltä, niin oikeesti ovat helppotekoisia.
 
Resepti / 8-12 kuppia:
​
2,5dl kookoshiutaleita
2,5dl pähkinöitä (käytin para-, hassel- ja cashewpähkinöitä)
15kpl taateleita
3kpl syöntikypsiä avokadoja
0,5dl tuoretta sitruunamehua
0,5dl juoksevaa hunajaa
marjoja ja pähkinöitä koristeluun

• Käytin kuivattuja taateleita, joten liotin niitä 10 minuuttia lämpimässä vedessä. Joskus pussitaatelit on tosi pehmoisia ilman liotustakin, mutta harvemmin kuitenkaan jokainen yksilö.

• Sekoita taatelit, kookoshiutaleet ja pähkinät tasaiseksi rouheeksi food processorissa. Painele massa pieniin vuokiin kuppimaisesti. Käytin tähän joulun jälkeen Ikean alesta ostamiani noin desin vetoisia kertismuotteja, joiden taitokset saa kätevästi avattua reunoilta. Tämä helpottaa huomattavasti kuppien irroittamista. Laita muotoillut vuoat pakastimeen jähmettymään.

• Muussaa avokadot, sitruunan mehu ja hunaja tasaiseksi tahnaksi. Tähän ei tarvitse mitään järeämpää välinettä, haarukka riittää : )

• Irroita syötävät kupit vuoistaan ja täytä avokadomassalla. Koristele vielä marjoilla ja pähkinöillä. Pensasmustikat sopii sekä ulkonäöltään että maultaan kivasti tähän kokonaisuuteen. Nyt ostamani mustikat on olleet jotenkin tosi maukkaita!

• Tarjoile heti tai säilytä jääkaapissa. Avokado säilyttää sitruunamehun avulla kauniin vihreän värin, tosin se tummuu jonkin verran tuntien kuluessa. Kupposet säilyvät kuitenkin nätteinä, hyvän makuisina ja hyvin kasassa myös yön yli.

​

Alkuperäisen reseptin olen repäissyt jostain lehdestä joskus, en sen tarkemmin muista : ) Mulla on kauhea pino keittiön kaapin hyllyllä repaleisia lehtien reseptiosioiden sivuja! Pitäisi varmaan käydä niitä vähän läpi, vois löytyä vaikka mitä helmiä.
​
Nautiskelkaa, lauantai on vaan kerran viikossa! : ))

Instagram | Bloglovin | Blogit.fi

​Nyt on onnistunut ja hyvä fiilis! Eilen tuli tehtyä vaikka mitä uusia juttuja ja selätettyä pikkupeikkoja liittyen erilaisiin fyysisiin suorituksiin. Osallistuin Johannes Hattusen kolmetuntiseen Kehonpainoharjoittelun seminaariin tanssikoulu Saiffalla. Odotin sitä tosi paljon eikä ollut turha odotus. Ei sillä, että olisin sitä yhtään epäillytkään : )

Seminaari oli loppuunmyyty ja paikalla oli porukkaa sekä TFW:ltä että Saiffalta ja varmaan muutakin kautta. Treenit aloitettiin tietysti tanssimalla kroppaa ja etenkin mieltä rennommaksi. Siitä siirryttiin sitten tekemään erilaisia liikkeitä ja harjoiteltiin oikeita tekniikoita mm. kyykkäämiseen, päälläseisontaan, punnerruksiin, pistoolikyykkyyn, kehon painopisteen löytämiseen ja hallintaan ja erikoisempiin kehonpainolla tehtäviin liikkeisiin.
​
Asiaa mahtui kolmeen tuntiin hurjan paljon ja tuntuu, että olisi melkein pitänyt videokuvata koko homma! :D Opin ja etenkin OIVALSIN tärkeitä asioita, joista seurasikin kehitystä saman tien. Eilen tuli tehtyä avustettu käsilläseisontapunnerrus, pistoolikyykky ihan omin avuin ja päälläseisonta ilman seinän tai kaverin läheisyyttä, mainitakseni nyt mulle kolme eniten "Vau, mä tein sen!"-fiiliksen aikaansaanutta juttua.

Etenkin toi käsilläseisonnasta tehtävä punnerrus on aika iso juttu mulle. Se meinaan jännitti sen verran etten meinannut aluksi edes kokeilla sitä. Näin kuitenkin kun joku muu uskalsi onnistuen siinä ekaa kertaa ja sain siitä itse rohkeutta kokeilla. Hyvä esimerkki taas siitä, kuinka toista voi motivoida ja asenteella on väliä. Kiitos siis Heidille reippaasta esimerkistä :) Kässäripunnerruksessa asetutaan ensin ”tripodi”-asentoon pään ja käsien varaan, nostetaan itse jalat kohti kattoa ja kolmosella kaveri tai kaksi kaveria nostaa sinua nilkoista ylöspäin samalla punnertaessasi itse.
​
Ennen tuohon punnerrukseen pääsyä pitää tietysti hallita se tripodi päällä seisten. Senkin sain onnistumaan kunnolla vasta tuolla seminaarissa. Aiemmin olen saanut itseni päälläseisontaan vain ponkaisemalla vauhtia maasta. Eilen opin vihdoin nostamaan jalat ylös hitaasti ja hallitusti.  Siitäkin tuli aika voittajafiilis : )) Pohdiskelin, että mikä sen sitten eilen sai onnistumaan. Varmaankin sain kasvatettua jotenkin niin paljon uskoa oman kropan voimaan ja hallintaan. Usein tulee sanottua ”En mä kyllä taida tätä saada tehtyä” kun yrittää jotain uutta liikettä, jonka tietää olevan haastava. Siinä tulee jo etukäteen estettyä oma onnistuminen. Eilen tietoisesti vaihdoin tämän epäilevän ajatusmallin ”Noni, nyt lähtee”-ajatukseen ja tällä oli varmasti iso osa eilisissä onnistumisissa.

Kolmas iso juttu, jossa eilen onnistuin on pistoolikyykky. Tässäkin liikkeessä oikea tekniikka vie eteenpäin aika nopeasti, kuten sain itse huomata. Aikaisemmin olen saanut yhden jalan kyykyn vain repimällä tukea pöydän kulmasta ja eilen se meni sitten ihan omin avuin. Alkuun tehtiin hollow man-keinuttelua, josta noustiin ensin kahden jalan kyykkyyn ja sitten yhdelle jalalle toisen osoittaessa eteenpäin. Tästä jatkettiin joko omatoimisesti ylös tai kaverin auttaessa käsistä. Tasapainoon ja paketin kasassa pysymiseen vaikuttaa suuresti sama tärkeä juttu kuin peruskyykyssäkin, eli polvien ja samalla lantion avaaminen. Jos se tukijalan polvi kääntyy tässä sisäänpäin, niin hankalaksi menee. Mulla onnistui ylös pääseminen siinä vaiheessa, kun hiffasin vielä lantion painopisteen merkityksen. Hemmetin raskasta se oli, mutta yksi onnistunut omatoiminen pistoolikyykky on nyt takana : ) Ja monta edessä!
​
Näiden temppujen lisäksi tehtiin monia erilaisia lattiaharjoituksia, jotka oli saaneet vaikutteita myös breakdancesta - tietysti : ) Tänään oli sitten pakko aamupalan laskeuduttua kokeilla eilisiä oppeja. Kroppa oli kyllä aikas väsynyt, mutta ihan hyvin meni silti! Tulipahan vähän tehtyä liikkuvuutta näin lepopäivänä. Sain napattua myös vertailukuvan silta+jalan nosto-asennosta (mikähän lie oikea nimitys?!), koska aion saada koiven tikkusuoraksi pystyyn vielä joku päivä!

​Oli niin hienoa opetella näitä uusia juttuja ja havaita mihin se oma keho pystyykään. Tuntuu ihan hullulta miettiä, missä jamassa munkin kroppa olisi, jos en olisi aikoinaan ottanut urheilua ja terveellisiä ruokailutapoja osaksi elämääni. Olisin yksi niistä ihmisistä, jotka ei koskaan pääse kokemaan miten hyvältä kropassa kuuluukaan tuntua. Terveen kehon kuuluu olla liikkuvainen, vahva ja hyvinvoiva. Sen on mahdotonta olla näitä asioita, jos kehoon ahdetaan huonoa, ravintoköyhää ruokaa ja pääasiallinen liikunta on kävelymatka sohvalta jääkaapille.

Harmittaa, kun sitä tietää olevan niin paljon ihmisiä jotka elää elämäänsä niin. Silloin jää hurjan paljon hyvää kokematta. Fyysisen puolen lisäksi jokaisen pitäisi päästä kokemaan mahdollisimman usein se huumaava onnistumisen tunne, kun voittaa pelkonsa ja vaikka uskaltautuu seisomaan käsillä. Se fiilis, kun mieli ja keho yhteistyössä oppii tekemään jonkun liikkeen ja sitten liikeyhdistelmän, on jotain niin huippua!!

​Joten uskaltakaa, liikkukaa, kiipeilkää, tehkää kuperkeikkoja, heittäkää jalat kohti kattoa!

Lupaathan kokeilla jo tänään jotain uutta liikettä, joka on aina vähän jännittänyt? Kivaa keskiviikkoa! : )
​

Sorry, taas tulee suklaaherkkuresepti! No, ehkä tämä alkaa jo pikkuhiljaa selventää mistä tykkään :D
​
Tein tämän kakun siskontyttöni synttärikahvitteluun, koska tietysti yritän salakavalasti tyrkyttää terveellisempiä vaihtoehtoja myös lapsille : ) Ja aikuiset saavat siinä sivussa osansa ja nämä terveelliset vaihtoehdot ovatkin aina kelvanneet kivasti. Tästä kakusta kaikki aikuiset otti vähintään yhden santsipalan samoin kuin itse synttärisankari, eli taisin onnistua ihan hyvin!

​Kakun pohjaksi tein tämän kolmen raaka-aineen terveellisen suklaakakun, tällä kertaa vain pyöreään irtoreunaiseen vuokaan. Pohjan päälle pyöräytin ihanan Nutellamaisen raa’an täytteen. Koko kakku on gluteeniton ja maidoton.

Helppo raakasuklaamousse:

0,5dl cashewpähkinöitä
1,5dl hasselpähkinöitä
1 kypsä avocado
2rkl maapähkinävoita
15kpl tuoreita taateleita
3rkl raakakaakaojauhetta
4rkl agavesiirappia
koristeluun 0,5dl hasselpähkinöitä ja 2rkl agavesiirappia

• Tee ensin suklaakakun pohja. Anna jäähtyä ennen täytteen lisäämistä. Tämä käy kätevästi niin, että asetat kakkuvuoan parin kylmäkallen päälle pöydälle. Näin ei tule jäähdytettyä koko jääkaappia samalla : )

• Poista kivet taateleista. Sekoita kaikki moussetäytteen raaka-aineet food processorissa, kunnes massa on suht’ tasaista. Jätin pähkinät ihan pikkaisen rosoiseksi, jotta kakussa on enemmän suutuntumaa.

• Irtoreunaisen vuoan irtoreunoista ei tässä kakussa ole varsinaisesti hyötyä kakun kokoamisessa, sillä kakkupohja vetäytyy reunoilta melkein sentin jäähtyessään. Täyte tulee siis vaan lätkiä nuolijalla pohjan päälle, mutta tällä tavalla kakku saakin just sen kivan rosoisen ulkomuodon. Tämä kasaus kannattaa kuitenkin tehdä vuoan reunojen ollessa paikoillaan, sillä tällöin kakun kelmuttaminen helpottuu huomattavasti, kun kakku viettää puolisen vuorokautta jääkaapissa jähmettymässä ja mahdollisesti matkaa vielä johonkin muualle tarjoiltavaksi.

​

• Koristele kakku hasselpähkinöillä ja laita koko komeus kylmään esimerkiksi yön yli. Lorottele kakun päälle vielä juuri ennen tarjoilua pari ruokalusikallista agavesiirappia!

​

​Hasselpähkinät täytteen seassa ja päällä ovat se juttu, millä kakkuun saadaan sitä Nutellan makua. Jos esimerkiksi haluat Nutellamaisia raakasuklaita, kannattaa konvehtimuottiin suklaamassan keskelle sujauttaa kokonainen hasselpähkinä. Vink vink! 

​Alkuillasta päästiin sitten syömään herkkuja kun lahjat oli ensin avattu : ) Tarjolla oli myös superhyvää raakafudgea ja raakaa suklaabrownieta My name is Cakelta. Maistoin raakafudgea ekaa kertaa ja olin ihan myyty! Ihanan pehmeä kookoksinen ja kinuskinen maku <3 Täytyy ehdottomasti kokeilla itsekin kokkailla sitä!

Mutta takaisin vielä kakkuun : ) Tätä täytteenä toimivaa suklaamoussea voi tarjoilla jälkkärinä tai syödä muuten vaan ihan sellaisenaan ilman kakkupohjaakin, on meinaan tosi hyvää <3 Kaloreita siinä toki on hyvien rasvojen muodossa ihan mukavasti, mutta silloin tällöin saa vetää pähkinäöverit!

​Eipä tässä muuta kuin kivaa uutta viikkoa! Kertokaa täällä tai Instagramissa, jos kokeilette jotain mun  reseptejä. On aina kiva kuulla mitä tykkäätte : )

​Eilen tuli sitten kokeiltua sitä uutta lajia, josta mainitsin torstaina! Oli aika Spiderman-meininkiä, käytiin meinaan Matin kanssa ekaa kertaa boulderoimassa :D Se oli mun yllärilahja Matille, jolla on itseasiassa tänään virallisesti synttärit.

​Joskus olen testannut sellaista otteilla täytettyä ympäripyörivää ”liukuhihna”seinää Liikuntamyllyssä, mutta siinä on meikäläisen aiemmat boulderointikokemukset. Googlettelin lajin harjoittelupaikkoja Helsingissä ja päädyin Herttoniemessä sijaitsevaan Boulderkeskuksen pisteeseen, joka tunnetaan myös nimellä BK Isatis. Se on kätevällä paikalla, nettisivut oli informatiiviset ja hintakin ok.

Kattelin sitten heidän sivuilta vähän lisätietoa esimerkiksi siitä, kuinka kova kiipeilijä pitää olla, että voi lähteä boulderoimaan. Kokemusta ei tarvita ollenkaan – huh helpotus! Boulderoinnissa kun ei käytetä valjaita ja köysiä, niin siinä ei tarvita myöskään varmistamiseen vaadittavaa koulutusta/korttia. Kengätkin saa paikanpäältä, eli muuta ei periaatteessa tarvita kuin sopivat vaatteet ja rohkea mieli. BK Isatiksessa oli tosi kiva tyttö kassalla, joka tuli kiipeilyseinälle asti neuvomaan ratojen ja tekniikoiden kanssa. Se oli mukava juttu, koska siinä olisi muuten saattanut mennä vähän palloiluksi se aloittaminen.
​
Kertamaksu on 12€ (arkisin ennen klo 15 vain 8€) ja kivana yllärinä kassalla kerrottiin, että ekalla kerralla 3€:n kenkävuokra kuuluu myös tähän : ) Seiniin on kätevästi merkattu radat eritasoisille kiipeilijöille numeroin ja värein nelosen ollessa iisein rata. Vaikeimman numero ei jäänyt mieleen, koska mä en lähtenyt sille linjalle :D Ei siinä sitten muuta kuin vähän lämmittelyä, magnesiumia käsiin ja seinälle.

Tiesin kiipeilyn olevan raskasta, mutta ne nelosenkin radat tuntui jotenkin yllättävän haastavilta. Vaikeinta mulla tuntui olevan se, että otteet (eli ne eriväriset ja –muotoiset nappulat pitkin seiniä) oli jotenkin hirrrrrveen kaukana toisistaan. Mulla ei meinannut riittää rohkeutta päästää kädellä irti ja ponnistaa seuraavaan otteeseen kiinni. Saatoin siis vaikuttaa välillä värisokealta, meinaan mun oli pakko käyttää jossain välissä aina toisen värisen radan otteita :D
​
Toinen mun menoa vähän hidastanut juttu oli korkeus! Mullahan tutisee polvet hulluna, jos pitää vaikka nousta pöydälle seisomaan ja katsoa ylöspäin lamppua vaihtaessa. Siellä kun sitten killuu jossain neljän metrin korkeudessa (en sinne ihan täyteen 5 metriin kiivennyt) ilman turvaköysiä, niin ehkä hetkittäin vähän jännitti. Mutta kyllä kannatti kokeilla, astua ulos omalta mukavuusalueelta ja kokea uutta. Matti olikin sitten vähän kovempi Spiderman kun mä, mikä onkin pääjuttu, koska Mattia ajatellen tämän lahjan valitsinkin : )

Jos innostuit boulderoinnista ja meinaat lähteä kokeilemaan, niin mulla on pari vinkkiä:
​

• Kynnet kannattaa olla aika lyhyet, muuten otteista kiinni pitäminen hankaloituu.

• Omat vaihtosukat olisi ollut aika kova juttu. Lainakengistä huomasi, että niitä on todellakin käytetty ja omiin kenkiin vaihtaminen samoilla sukilla oli vähän nihkeetä.

• Ennen seinälle lähtemistä kannattaa lämmitellä kroppaa, ihan niin kuin ennen muitakin treenejä.

​

• Seinät ovat 5m korkeita ja lattia on hauskaa joustavaa materiaalia, siis todella hauskaa! Siellä tuli pompittua ympäriinsä :D Lattialle pudottautumista on hyvä harjoitella ennen korkealle kiipeämistä, jotta saa vähän tuntumaa oikean tipahtamisen varalta.

​

• Varo tippuvia ihmisiä! No ehkä liioittelua, ei siellä jengiä pahemmin putoillut, mutta aina voi käydä jotain. Sanon tämän siksi, että huomasin vaistomaisesti aina siirtyväni suoraan Matin alle kattelemaan sitä kiipeämistä vaikka se kassatyttö varoitti pariin otteeseen tästä asiasta : ) Sitten taas tajusin olevani suoraan tulilinjalla ja peruutin kauemmas.

​

• Rohkeutta mukaan! Jos kovasti pelottaa korkeat paikat ja epäröi omia voimiaan, niin silloin etenkin suosittelen kokeilemaan boulderointia. Itse en oikeastaan etukäteen jännännyt näitä asioita, vaan ne nousi esiin vasta siinä aloittaessani seinälle nousun.

​
Oli tosi siistiä kokeilla uutta juttua ja tehdä jotain, mikä olikin lopulta jopa aika jänskää. En ole muissa boulderpaikoissa käynyt, joten vertailukohdetta ei varsinaisesti ole. Tämän kokemuksen perusteella voin kuitenkin suosittella BK Isatista : )

​Boulderoinnin jälkeen haluttiin ehdottomasti mennä syömään sushibuffettiin! Homma jäi hoitamatta edellisviikolla ja sushihammasta kolotti aika kovaa. Iltasella noita buffia ei ole pahemmin tarjolla, mutta taas kerran Google seivasi :D Bongasin Fuku-ravintolan sivut ja sieltä iltabuffetin! Ei muuta kuin auton nokka kohti kauppakeskus Selloa ja sormet ristiin, että reissu olisi sen arvoinen.

Olihan se, parasta ikinä! Buffetin valikoima oli ihan älytön, tuli maistettua vaikka mitä uusia rullia. Fukussa oli myös jälkkärisusheja, kuten banaani-kiivimakeja. Kokit tuuttasi uutta rullaa buffettiin parin minuutin välein, joten buffa pysyi täytenä kokoajan vaikka ihmiset tyhjensi sitä aika vauhdilla. Iltabuffet maksoi 22,90€ mutta meidän mielestä oli todellakin sen arvoinen. Seuraavaksi haluankin mennä Fredan Fukuun herkuttelemaan : )
​
Onkos teillä boulderointikokemuksia, jäikö vaan kokeiluun vai tuliko siitä ihan harrastus? : )